Yllä
jäälentomerkin pari vuodelta 1920. Värit painettiin tässä
järjestyksessä: ensin musta, sitten sininen ja kolmanneksi keltainen.
Karl Triumphin suunnittelema kolmikulmainen 5
mk:n merkki oli jäälentopostin lisämaksu ja sen lisäksi postilähetykset
piti varustaa tavallisilla postimerkeillä. Toistetaan: tämä lentopostimerkki oli
tarkoitettu vain yhtä tarkoitusta varten, jääolosuhteista johtuen lennättämään
postia Suomenlahden yli Tallinnasta Helsinkiin. Sattuneesta syystä sellaisia
lentoja oli vain 15.3.1920 ja kuljetukseen tarvittiin 2 konetta. Aidosti kulkeneissa
kirjeissä tuloleiman pitäisi siis olla myös 15.3.1920. Osa postia on kuitenkin tuloleimattu
16.3.1920, koska postia oli niin paljon. Jäälentopostimerkin virallinen ilmestymispäivä oli 13.3.1920, mutta merkki on ollut
kyllä myynnissä jo 11.3.1920. Tuona päivänä leimattuja,
aidosti kulkeneita lähetyksiä nimittäin on tavattu. Myöhäisin
lähtöleimaus on 14.3.1920. Merkin virallinen käyttökelpoisuusaika oli
1.10.1923 saakka, mutta yhtäkään jäälentoa ei lennetty 15.3.1920
jälkeen.
Virolainen lentoyhtiö Aeronaut oli
lentomerkin valmistuttaja ja myyjä. Aeronautin johtajana toimi siihen
aikaan Anton Teetsov, ja hänhän oli myös
tunnettu virolainen filatelisti. Vuoden 1920 jäälentomerkki sai uuden elämän,
kun kaikenlaiseen lentämiseen tarkoitettuja lentomerkkejä valmistettiin
ylipainamalla vuoden 1920 jäälentomerkkejä.
Please, observe: the next letter IS NOT GENUINE ICE-FLIGHT letter but something else.
Please, observe: the next letter IS NOT GENUINE ICE-FLIGHT letter but something else.
Tämä kirje on lähtenyt
Tallinnasta 18.3.1920 Saksan
Greifswaldiin, jonne lähetys leimauksen mukaisesti on saapunut 28.3.1920. Kirjeellä on monenlaista
merkintää, joista yksi on Tallinnan sensuurin kolmikulmainen leima 38. Ei ole
tiedossa mitä kautta kirje on kulkenut Saksaan. Tuohon aikaan kirjaus
ulkomaankirjeelle oli 1,25 mk ja 15
g. kirje ulkomaille maksoi 1,25 mk,
joten 2,50 mk arvosta postimerkkejä
on oikein. ”Öhupostiga” on näköjään ollut toivelistalla, mutta jäälennolla tämä
kirje ei ole ollut mukana. Kirje on silti voinut mennä Helsingin kautta
Saksaan, mutta kulkenut laivalla välin Tallinna-Helsinki.
The above picture is taken from the Eo Vaher’s excellent article in Eesti
Filatelist # 18-19, 1976.
Yllä
jäälentomerkin pari vuodelta 1920. Värit painettiin tässä
järjestyksessä: ensin musta, sitten sininen ja kolmanneksi keltainen.
Karl Triumphin suunnittelema kolmikulmainen 5
mk:n merkki oli jäälentopostin lisämaksu ja sen lisäksi postilähetykset
piti varustaa tavallisilla postimerkeillä. Toistetaan: tämä lentopostimerkki oli
tarkoitettu vain yhtä tarkoitusta varten, jääolosuhteista johtuen lennättämään
postia Suomenlahden yli Tallinnasta Helsinkiin. Sattuneesta syystä sellaisia
lentoja oli vain 15.3.1920 ja kuljetukseen tarvittiin 2 konetta. Aidosti kulkeneissa
kirjeissä tuloleiman pitäisi siis olla myös 15.3.1920. Osa postia on kuitenkin tuloleimattu
16.3.1920, koska postia oli niin paljon. Jäälentopostimerkin virallinen ilmestymispäivä oli 13.3.1920, mutta merkki on ollut
kyllä myynnissä jo 11.3.1920. Tuona päivänä leimattuja,
aidosti kulkeneita lähetyksiä nimittäin on tavattu. Myöhäisin
lähtöleimaus on 14.3.1920. Merkin virallinen käyttökelpoisuusaika oli
1.10.1923 saakka, mutta yhtäkään jäälentoa ei lennetty 15.3.1920
jälkeen.
Virolainen lentoyhtiö Aeronaut oli
lentomerkin valmistuttaja ja myyjä. Aeronautin johtajana toimi siihen
aikaan Anton Teetsov, ja hänhän oli myös
tunnettu virolainen filatelisti. Vuoden 1920 jäälentomerkki sai uuden elämän,
kun kaikenlaiseen lentämiseen tarkoitettuja lentomerkkejä valmistettiin
ylipainamalla vuoden 1920 jäälentomerkkejä.
Tämä kirje on lähtenyt
Tallinnasta 18.3.1920 Saksan
Greifswaldiin, jonne lähetys leimauksen mukaisesti on saapunut 28.3.1920. Kirjeellä on monenlaista
merkintää, joista yksi on Tallinnan sensuurin kolmikulmainen leima 38. Ei ole
tiedossa mitä kautta kirje on kulkenut Saksaan. Tuohon aikaan kirjaus
ulkomaankirjeelle oli 1,25 mk ja 15
g. kirje ulkomaille maksoi 1,25 mk,
joten 2,50 mk arvosta postimerkkejä
on oikein. ”Öhupostiga” on näköjään ollut toivelistalla, mutta jäälennolla tämä
kirje ei ole ollut mukana. Kirje on silti voinut mennä Helsingin kautta
Saksaan, mutta kulkenut laivalla välin Tallinna-Helsinki.
The above picture is taken from the Eo Vaher’s excellent article in Eesti
Filatelist # 18-19, 1976.